Moikka ;)
Kaikki varmaan tietää sen tunteen kun pitäis pakosti tehä jotakin tiettyä hommaa, ja sitte kuitenkin kuin huomaamattaan ajautuukin tekemään ihan muuta.
No, mulla kävi tänään justiinsa sillain....taas !
Maalailut vaihtu torttuihin
Aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen
pitäis samantien alkaa maalata.
pitäis samantien alkaa maalata.
Heti herättyään siksi, ettei pää kerkeis täyttyä mistään ulkoisista ärsykkeistä..
Ei puhelinta, ei TV,tä, ei radiota, ei mitään mitä voisi " ajatella "
Vanhemmiten mun vähäinenkin keskittymiskyky alkaa lähennellä nollaa siinä puoliltapäivin ja siksi kaikki keskittymistä vaativat hommat pitääkin saada kiireesti tehtyä ennen maagista klo 12.00. (Aika aikaisin ! Ennen se oli sentään vasta klo 16.00, hah)
Vanhuusko ?
Vanhuusko ?
No, tänä aamuna kaikki sujui niinkuin pitäisikin!
Maalailut hyvässä vauhdissa.
Kunnes...
Tuli aika viedä Onni ulos
Ja siinä samalla kuin vahingossa sujahti kamerakin taskuun.
Kyllähän sitä nyt ohimennen muutamasta kukasta pitää ottaa kuva, jos vaikka olis eilisestä muuttunu
Mulla on näköjään kyllä semmoset putkiaivot nykyään
ettei mitään järkee.
Edes ulos ei vois kattella, ettei keskittyminen herpaantuis ....:)
ja nyt en edes muista että onko se aina tässä vaiheessa tämmöstä vai vaan nyt
No
Koira ulos ja kahvi tippumaan
Siinä sitä kahvia sitte juodessa muistin tietysti eiliseltä kauppareissulta ostamani leivontalehden...
Ja loppu onkin sitten jo niin tuttua juttua.
Maalailut vaan unohtu :)
Kului tunti, toinenkin, ja pää täyttyi joulukuvien sijaan muffinssien täytteistä.
No, lohdutuksen sananen.....
Lehden läräilystä oli pikkasen hyötyäkin, sillä siinä samalla innostuksella tuli kuin vahingossa piirrettyä yksi korttikuvitus
Leipomisaiheiset on aina suosittuja kortteja!
Luulen että siitä tulee aikas kiva kun saan sen valmiiksi, ja eikös se ole just yks joulunajan mukavin puhde, leipominen meinaan
Nam piparit !
Siinä sitä lehteä selaillessa soitti yksi kesälomalainen
ja pyysi päästä mummille.
Mikäs sen parempaa leivontaseuraa.
Mummin pieni ihme joka jaksoi taas tsempata itsensä kotiin pitkältä ja rankalta sairaalareissulta.
Viisi viikkoako siinä tällä kertaa vierähti....?
On se kyllä sisupussi.
Leipurikaveri <3
Kesäjuhlat ja mansikkaherkut, nam !
Mukavasta päivästä johtuen alan tehdä akvarelleihin pohjia
NYT !
Onneksi on torttua jääkaapissa
Ihanaa iltaa, tai yöhän se on kohta :D
Maarit
Kiitos kommenteista <3
Kiitos kommenteista <3
Ihana postaus <3
VastaaPoista;)
Poistaihania kuvia. oletko joskus sivunnut aihetta enemmänkin? itsekin sairaan lapsen äiti ja sairaaloissa laskujen mukaan käyty puolen vuoden sisällä n. kaksi kertaa viikkoon, eikä valitettavasti loppua näy. mukavaa kesää t. Liisa larusta
VastaaPoistaPeppi On pikku keskonen 600g ja sitä myöden kaikkea mahdollista mitä nyt kuvitella saattaa. Voi joskus kertoa paremmin. ;)
PoistaNiin on tuttua ja lohduttavaa! Mä kans ajaudun aina (muka) vahingossa tekemään jotain muuta, kuin pitäis. Siivousta olen onnistunut jo siirtämään monta päivää, kun aina jotain kasaa pöyhäistessä tulee vastaan joku mielenkintoinen asia, joka vie mennessään.
VastaaPoistaSuloinen pikku apulainen <3
Leipominen kaksin on kaksiverroin hauskempaa!
VastaaPoistaAivan ihana postaus ja kauniita kuvia täynnä. <3
VastaaPoistaAivan ihana sisupussi, teidän perheessä on niin lämmin tunnelma, täällä aina il käydä. Onnelline on se joka saa nuo joulukortit itselleen. <3
VastaaPoistaLämminhenkinen postaus!
VastaaPoistaJa ihanat leipomiset apulaisen kanssa.
Inspiraatiota sinulle jouluisiin maalauksiin!
Kiitos kaikille kommenteista <3
VastaaPoista