perjantai 11. maaliskuuta 2016

Joko se viikko meni

Uuuh, kuka voisi ajan seisauttaa....

Tuntuu että aina on perjantai



Mun akvarelleissa taas vastaavasti on ikuinen sunnuntai..
Ei huolta huomisesta eikä kiirettä minnekkään 

Valitettavasti omassa arjessa se ei aina mene niin 


 Tuntuu ettei kerkee puoliakaan siitä mitä maanantaina suunitteli tekevänsä

Huushollikin saa siitä oman osansa...:)

 Olen saanut työhuoneeni taas vaihteeksi siihen kuntoon 
ettei siellä mahdu enää työskentelemään 

No, mihinkäs sitä emäntä sitten helpoimmin vehkeensä virittelis, kuin keittiöön 


Siis apua mitä touhua, heh ! 

Jonkun pitäis potkasta mua persiille että saisin työhuoneen raivattua 

No, siivoon sen ehkä ensi viikolla jos jää aikaa..

Oikeestaanhan tässä kaiken keskellä on oikeenkin kiva työskennellä

Sitä on lähellä kaikkea, näkee joka puolelle ja

ruoka hommelitkin hoituu siinä samalla :D 



Pitää vaan varoa kuumia levyjä tossa takana :=)

Kuumista levyista ja maalauksista
tuli mieleen yksi hauska juttu, joka tapahtu vuosia sitten...

Maalasin Tiina siskolleni taulua joululahjaksi
Taulu oli niin iso, että sen tekovaiheessa, kokonaisuuden hahmottaakseen,
sitä piti mennä katsomaan kauempaa
 En vielä tänä päivänäkään tiedä, että miksi sitä piti katsoa myös kynttilän valossa 
No, jostakin syystä olin keksinyt että kynttilän liekin pitää siinä pinnassa lepattaa.
Niinpä sitten viritin taulun lattialle ja siihen eteen kynttilän.
Koska taulua tosiaan piti mennä kauempaa katsomaan niin
käänsin siinä sitte selkäni sille viritykselle hetkeksi aikaa ja kävelin kauemmas
No, jokainen varmaan arvaa että päästyäni tiirailu etäisyydelle taulusta
 oli se kaatunut kynttilän päälle ja alkanut palaa. 
Kerkesin viime hetkellä pelastaa sen ja onneksi sen pintaan tuli vain pieniä vaurioita jotka sain helposti korjattua

Taulu päätyi pukinkonttiin ajallaan..

Vielä siinä taulussa oli yksi muukin omituisuus

Taulu esitti naista joka soitti flyygeliä

Ovelasti annoin sen nimeksi siis flyygeli ( mitä mielikuvitusta :)

Silloin halusin että taulun nimi lukee suurella siinä etupuolella oikeessa alakulmassa
ollen osa maalausta

No, illalla kun lahjat avattiin ja tämä kyseinen kovan onnen taulu sieltä kääröistä paljastui...

Alkoi porukka hihitellä sen nimelle 
Minä siinä sitte että, mikäs ihmellinen nimi tuo nyt on ?

Luin ääneen sen monta kertaa muiden pyynnöstä
enkä huomannut siinä mitään ihmeellistä kunnes joku sanoi että siinä lukee fyykeri

Vasta kun joku sanoi mitä siinä luki niin vasta silloin aivot lukivat sen oikein

   Saatiin kyllä makeet naurut

Silmät näkee mitä luulee näkevänsä ja lukihäiriö on vissiin sukuvika:)



Ei maar...

Kai se on alettava siivota kamoja tuolta keittiöstä 
ja vissiin pitäis pikkasen muutenki täällä siivoilla viikonlopun kunniaksi. 

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille

Maarit

8 kommenttia:

  1. Voi kauneus noita sun maalaamia tauluja <3
    Ihanaa viikonloppua.

    VastaaPoista
  2. Oi miten kauniita tauluja!
    Tuo sulkataulu on ihana♡

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus ja taidan haaveilla tuosta sulkataulusta :)

    VastaaPoista
  4. Tätä viikonlopua olen odottanut, kun on tullut vähän juostua monta viikkoa putkeen. Tänä viikonloppuna ehkä saan vähän levätäkin. Ihania kuvia taas, sä oot niin pro.

    VastaaPoista
  5. Olipa hauska tuo joululahja tarina, se nauratti:) Sen lisäksi ihastuin taas kerran kiireettömiin, ihaniin kuviisi. Mukavaa viikonloppua, itse kullakin on sekavaa välillä:)

    VastaaPoista
  6. Kiva, kun kerroit meillekkin taulun tarinan....jotekin tuntui tutulta..:)

    VastaaPoista

Kommentti näytetään hetken kuluttua