maanantai 6. toukokuuta 2019

Parasta keväässä on lupaus kesästä

Kun kevät on tääällä, ei kesään ole enää pitkä aika.

Mulle tosin kevät on aina aika tahmeeta aikaa.

Vaikka valo ja lämpö lisääntyy, niin siitä huolimatta, tai just siitä johtuen mun ADD oireet pahenee aina keväisin. Levottomuus lisäntyy ja viimeinenkin keskittymiskyky häviää. Ainoa mihin kykenen on maalaaminen tai luonnossa haahuilu.

Tosin luonnon iladuttaessa ensimmäisillä kukilla huomaan suunittelevani jo pihaprojekteja, ja vaikka niiden toteuttamiseen en todellakaan vielä kykene, niin jo ajatustasolla on ihana huomata, että päässä liikkuu muutakin kuin tuuli :D

Ja hei....kirjoitanhan mä tätäkin. Muutama minuutti paikoillaan 

Ehkä tämä taas tästä

Jos käy päässä tuuli ni sama ongelma on tuolla piano seinällä.
Seinä kun muutti väriä, ni jotenkin en ole kekannut mitään kivaa joka tuohon nyt sopisi. Mulla tosin olis yksi kiva yhteistyöprojekti tiedossa, homma joka auttais just tuohon pianonpäälisongelmaan. Ku vaan  pystyis keskittyyn siihen ja alkais hommiin.....!!!! Ehkä huomenna...




Nyt on tosi kylmä ja ainakin täällä meillä on aamuisin pakkastakin. Toukokuussa ! Villasukat on haettu takaisin vintistä.
Tykkään kuitenki siitä että sää muuttuu, elää ja reagoi. Kaikki ilmat on ihania ! Loppupeleissähän me ei kuitenkaan voida sille mitään, että onko kylmä vaiko lämmin. Turha pilata päiväänsä sillä, ettei sää ollutkaan mieluinen. On vapauttavaa päästää irti ja hyväksyä asiat sellaisina kuin ne eteen tarjoillaan.

 Mä kyllä nautin ilmasta ku ilmasta.


Me eilen vähät välitettiin kylmästä ilmasta kun extemboree lähdettiin katteleen mitä kaikkea kaunista oma lähiympäristö tarjoaa. Ja upeita paikkoja löydettiinki.

Sunnuntaiajelun taika on oikeestaan siinä, ettei tarvii olla suunitelmaa.

Käytiin Nautelankoskella ja Aurankoskella.

Apsilta ostettiin viinerikahvit, istuttiin auringon lämmittämillä kivillä ja hörpittiin kuumaa kahvia.

 Ai että !

Niin lähellä ja kuitenkin vissiin liian kaukana, ku niin harvoin on tullut kummassakaan käytyä









Naurattaa itseä tämä koko touhu 

Luin nää jutut äsken tuolta alusta tähän saakka ja apua miten pomppii teksti, mut se taas johtuu yksinomaan siitä, että teen samanaikaisesti ruokaa.

Liian monta liikkuvaa osaako ?

 Se on elämä tämmöstä välillä :D



Kohta palaa soossit pohjaan jos vielä jatkan.

Taidanpa siis hoitaa kunnialla loppuun tuon ruokapuolen ja sulkea tietsikan

Ihanaa uutta alkanutta viikkoa kaikille !

Maarit

8 kommenttia:

  1. Oot kyllä ihana <3 Kivaa viikkoa sulle Maarit!

    VastaaPoista
  2. Sunnuntaiajelut on ihan parhaita ♥ Pari viikkoa sitten mekin tehtiin kiva lenkki lähellä,mutta paikoissa, joista mä en tiennyt mitään. Seuraavalla kerralla mekin otetaan kahvit mukaan ja mennään johonkin kiven tai kannon nokkaan juomaan niitä. Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle, Maarit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tehtiin jokunen vuosi sitten sama juttu mutta Virossa. Nenu kohti tuntematonta ja voi luoja miten upeita paikkoja löydettiin. Yks hauska juttu on sellainen, että usei jos ajaa vaikka aika tuttua reittiä, mut toisin päin kuin ennen, ni kaikki näyttää eriltä

      Poista
  3. Kauniit nuo koskikuvat, virtaava ja kuohuva vesi kallioiden sekä kivien sokkeloissa, taustalla vihertävää ja tyyntä. Ihan kuin tämä elämä ;)

    VastaaPoista
  4. Valtavan upeita kuvia olet ottanut retkeltäsi-wau! Eksyin blogiisi TuulaAnnelin blogin kautta ja täällähän näyttää oikein kivalle ja innostavalle.

    Mulla on tapana myös lähteä tutkimusmatkalle omaan kaupunkiin ja välillä naapuriinkin. Välillä löytyy yllätyksiä. Autolla ohi ajaessa ei huomaa kaikkia asioita, mutta kun lähtee patikoimaan luontoon, niin löytää kaikkea kivaa ja kaunista.

    Aurinkoa päiviisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkimusmatkailu lähiympäristöön on kyllä mielenkiintoista. Vuodenaikojen mukaan kaikki näyttää uudelta. Usein se vaan on niin ettei tahdo nähdä metsää puilta, jos ei ihan tarkoituksella pysähdy. Mikään ei rentouta niin kuin luonto.

      Poista

Kommentti näytetään hetken kuluttua