torstai 2. heinäkuuta 2015

Eka työpäivä museolla ja unohdettu hääpäivä

Kyllä mua eilen aamulla jännitti kun ensimmäinen työvuoro museolla alkoi.
Muistanko kaiken mitä pitää, osaanko käyttää sitä kassakonetta ja tyrinkö noin niinku ihan muuten vaan.....:)

No en tyrinyt,  onneksi ...huh, huh

Kaikki meni kuten mennä pittää ja kävijöitäkin piisasi mun taidoille sopivaan tahtiin 

Meitä on siinä porukassa mukana 11 käsityöläistä ja jokaiselle kertyy noin 4 - 5 työpäivää tään näyttelyn aikana. 27.6 - 4.8

Kyllähän tuolla kauniilla museolla vois enempiki aikaansa viettää, kuin vain nuo 4 päivää :)

Siellä sitten istuin tukka hyvin, kello näkyvissä ja vartosin toimittajaa joka tuli juttua tekemään 
Onneksi toimittaja oli jo tutuksi käynyt Piia ni ei tarvinnut sen puolen sitte enempi jännittää
Paitsi ihan vaan pikkasen

Talvisaapikkaat vielä jalassa. 
Vanha hirsitalo ei niin vaan lämpeekkään
 vaikka ulkona olikin eilen lämmintä niin tuolla sisällä oli kalsean viileetä

 Akvarellitarvikkeet otin mukaan varoiksi, josko olis ollu hiljaista...
No, en kerennyt kun saada yhden joulukortin alkuun 

Tänään jäin kotiin jatkamaan keskeneräisiä korttikuvia..
Pakko saada joulukortit painoon ennen lomia;D
Tip, Tap..


Ja kyllähän tähän samaan höpinään nyt hääpäiväkin pitää vielä sekoittaa 

Unohdin sen nimittäin taas. 

Mies ei unohda hääpäivää ikinä, hmmm mistäköhän sekin johtuu, ettei unohda * naurua *

Ehkäpä sillä on sen sortin elämäntapaintiaani vaimonaan ettei sitä niin vaan unhoteta :))

No joka tapauksessa mies rauhoittaa omalla yltiö rauhallisella olemuksellaan myös tämmöisen elämäntapaintiaanin

Hyvä esimerkki muutaman viikon takaa..

Olen siis ollut nyt muutaman viikon miehen firmassa kiireapuna, maalarin tittelillä työskennellen. Koska asumme suht kaukana  varsinaisesta työkohteesta niin se tietää hyvin aikaisia herätyksiä aamuisin.

Mulla kestää herätä kunnolla parikin tuntia ja silloinhan mulla soittaa kello aina neljältä, uuuh

Väsyneenä en ole mukavaa seuraa vaan kitisen lähes kaikesta :)

No, yhtenä iltana sitte puolinukuksissa kasvoja pestessä keksin että luomi kaulalla on muuttanut väriä ja suurentunutkin.

Luomi on ollut siinä aina ja saman kokoinenkin. 

Sain siinä sitten väsyneenä lietsottua itseni sellaiseen paniikkiin ettei nukkumisesta tullut mitään ja niinpä vietinkin sen yön muiden ihmisten luomia kattelessa ja omia vanhoja valokuvia tutkien. 

Näkyykö se tuossa ja näkyykö se siinä kuvassa ja onko se kasvanut vai ei .

Aamulla  hyvin " nukutun " yön jälkeen lähdimme töihin ja aloin siinä sitte kertoilla luomesta ja ajoimme lähes ojaan kun sitä piti molempien moneen kertaan katsella ja tunnustella.

Mies ei puhunut paljoakaan sillä reissulla. 

Säikähti kai sekin moista lietsontaa..

Itse olisin jäänyt murehtimaan tätä asiaa ties vaikka kuinka moneksi kuukaudeksi, kuitenkaan tekemättä sille asialle yhtään mitään.. pohtinut ja vahdannut sitä vain .

Maalaus hommistakaan  ei sinä kyseisenä aamuna meinannut tulla mitään, olin väsynyt ja paniikissa.

Nyt tullaan kohtaan joka kertoo rauhallisesta luonteesta ja ihmisestä joka tutkii ennenkuin hutkii :)
 Ei hötkyile turhista ja toimii heti eikä sitten joskus vasta, kuten eräs muu, he..

Keikuin sitten siellä katonrajassa maalitela kourassa, kun mies tuli sanomaan, että nyt lähdetään näyttämään sitä luomea ja että aika olis NYT

Oli kaikessa hiljaisuudessa tilannut ajan lääkärille heti kun ajanvaraus aukesi

Sinne mentiin ja vartin kuluttua oli kaulalla kuusi tikkiä ja luomi purkissa patologille menossa

Sieltä lähteissä olin kyllä ihmeissäni kaiken käytyä niin nopeasti 
En ollut siis kerennyt lainkaan panikoida vielä sitä leikkaustakin ja nyt se olisi, siinä...

Tämä kyseinen episodi päättyi rauhalliseen kysymykseen...:)

Jokos se rouva NYT voisi rauhottua ja tehdä hommansa valmiiksi ? tässä kun olis vähän niinku kiiruskin olevinaan

Maalaukset valmistuivat ajallaan ja näyte joka luomesta otettiin oli puhdas. 
Lääkäri soitti eilen, huh

On sillä murulla välillä kestämistä ;)


Kaunis rannekoru häälahjaksi <3


" Hädissäni " tajusin onneksi edes ruuat tarjota hääpäivän kunniaksi

Raumalla käytiin syömässä ja ihastelemassa näitä patsaita


Ja sitte vähän kukkiakin :)

Tämä kuva kukista on aamulla otettu. 
Sormustinkukat on auenneet 


Saas nähä aukaseeko tämä lämpö pionit


Ihana ilma ja mulla oottaa tuolla se joulukuva, plääh !!

Ei auta 

Nauttikaahan te muut helteestä ;))

Maarit

Vielä piti tulla kommenteista kiittämään, hi <3


11 kommenttia:

  1. Hih... tip, tap, tipe... ja kesähelteet vihdoinkin täällä :D
    - Onnea ♡

    VastaaPoista
  2. No niinpä. Annoin minäkin sitte helteelle periksi ja jätin maalailut iltaan. Leikkasin ruohoa ja huoltelin kukkia auringonpaisteessa. Noista patsaista voisit kertoilla meille joskus kun kerkeet <3

    VastaaPoista
  3. Kyllä on taas kivoja tunnelmia ja sinä se oot nätti!

    VastaaPoista
  4. Kyllä tuollaiset luomet pelästyttääkin. Itselläni on leikattu juuri rintaliivien alle aina jäänyt luomi...se kun alkoi halkeilemaan ja eikös se juuri ole paha juttu. Onneksi selvittiin, myös vaan säikähdyksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on niin pelottavia juttuja......
      Onneksi ei sinultakaan siitä mitään löytynyt. Kyllä täälläkin oltiin kylmä hiki otsalla kunnes tulokset tuli, huh

      Poista
  5. Olipa hauska lukea tätä pitkää postaustasi. Kyllä varmasti helteet asettaa pieniä paineita joulufiilikseen pääsyssä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;)) Joulufiilis on kyllä totaalisesti kadonnut helteiden myötä, hi

      Poista
  6. Idyllinen työpaikka sinulla..kelpaa siellä olla ja hehkeänä oletkin :) Voi kyllä tuollaiset säikäyttää,mutta onpas hyvä että sinulla on toiminnan mies vaikka rauhallinen onkin.Toukokuussa mulla oli pari "pattia"niskassa.Niistä hätäännyin täysin ja luin kaikki kauhutarinat ko.asiaan netistä.Peilin avulla niitä tiirailin ja toki miehen piti niitä kymmeniä kertoja päivän aikana katsoa..että onko muuttunut/pienentynyt vai suurentunut.Hermostuin aika äkkiä itseeni ja meni terveydenhoitajan puheille.Arveli olevan esim.allergisen reaktion tms..Pelkkä juttelu jo helpotti.Terkkari pyysi tulemaan parin viikon kuluttua takaisin,jos eivät lähde pois..Muutama päivä ja niin katosivat.Eikä ole takaisin tullut.Huhhuh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllähän tuolla kelpaa päivystää :)
      Onneksi selvisit säikähdyksellä sinäkin. Siinä miettii muutaman kerran että, mitä jos.....
      Pelottavaa

      Poista

Kommentti näytetään hetken kuluttua