tiistai 3. maaliskuuta 2020

Siitä se lähtee

heippa taas  !

Tänään on siis toinen päivä takana tätä eilen alkanutta elämäntaparemppaa. Aikamoiset nuudeli/suola vieroitukset on kyllä tänään ollut.

Ajatelkaa, että joku voi ihan oikeesti tulla riippuvaiseksi kananuudeleleista, hi !

No, mutta nyt siis nuudelit on heitetty roskakoppaan ikiajoiksi, eikä niistä enää sen enempää. Nythän tässä koetetaan saada takaisin asiat jotka ennen oli jokapäiväistä hyvinvointia.

Aikaa 65 päivää.

Mulla muuten kaiken muun lisäksi vielä unirytmikin sekaisin. Nukkuisin päivät ja valvoisin yöt, ja eihän se nyt semmonen passaa


 Joten siihenkin oli tultava muutos. Eipä muuta kuin Smoothien tekoon seitsemältä aamulla. Heräsin kyllä jo kuudelta, mutta ensimmäinen tunti meni seiniä pitkin haahuillessa.


Uuuups ja kuinkas sitten kävikään ??

Tuon terät sanoivat sopimuksen irti jo heti toisena päivänä.

Onneksi ne olikin vain kiertyneet auki jäisistä mansikoista johtuvan tärinän vuoksi.

Joten pesin sotkun ja alusta koko homma

Tuossa smoothiessa :

Banaani
mansikoita
mantelimaitoa
1rkl oliiviöljyä
1rkl heraproteiinijauhoa
kanelia ja sitruunaa




Työhuoneelle otin eväät mukaan. Eilistä lohta ja salaattia. Jos vaan muistaisi syödä tarpeeksi usein niin silloinhan jää se napostelukin pois. Mulla ei kyllä koskaan ollut ne napostelut ongelmana, vaan se että unohdin syödä kokonaan

Työhuoneella maalailin aikani ja kävin välillä Turussa viemässä lisää kortteja Aitoihin ( kuuden naisen myymälä Turussa ),  ja normisti tuossa vaiheessa olisin unohtanut ajankulun, vaan nytpä laitoinkin kellon soimaan kun kotiinlähdön aika koittaa.

Ne on just niitä tärkeitä juttuja ne työajatkin, hi !

On se kyllä koomista että itseään pitää määräillä ja komentaa kuin pikkulasta.

Pakko näemmä jos meinaa vielä saada tästä elämästä jotakin tolkkua tään kaaoksen sijaan




Kotio TAAS kaupan kautta, se on muuten yksi asia jonka otan ohjelmaan ensi viikolla, nimittäin viikon ruokalistan suunittelun ja sen, ettei kaupassa tarvii ravata joka päivä, vaan kerta viikossa saa riittää. Tänään esim. unohtui persillija. Ois muuten ollut aika hyvää tuon ruuan kanssa mutta ihan periaatteestakaan en lähtenyt sitä enää hakemaan.

Ruuaksi, kukkoa viinissä. Cog au vin

Vaikkakin ihan kanasta tein.

Helppo ruoka. Hautuu uunissa yksinään ja sillä aikaa voi lähteä vaikka hetkeksi ulos.

Jep, se onkin mulla se kinkkisin uudelleen opittava juttu.
Minä, entinen metsäläinen, en ole käynyt metsässä kunnolla oikeestaan kertaakaan sen jälkeen kun koiraa ei enää ole. Ensin ahdisti ne tutut polut joissa 10.v yhdessä kuljettiin, ja sen jälkeen taisi vaan tulla laiskuus. On sekin kumma juttu, että miten nopeasti voi jonkun asian unohtaa, kuten nyt sen, että miten mahtava olo tulee ulkona ollessa !

Voe elämän kevät....niinpä ! Se on nyt !


Kanan kaveriksi keitin riisin puutteessa cuccusia ja hyvää oli sekin 




.....Ja hei, sain itseni tänään jo uloskin. Kävin kuvailemassa rannalla ja vaikka oli kylmä tuuli, ni voi että miten se freesasi oloa

Vaikka mulla ei ole enää koiraa, eikä tulekkaan,  jos mieheltä kysytään. Siitä huolimatta mulla on nyt nämä 65 päivää aikaa tässä opetella lenkkeilyä ihan vaan yksikseen.

Aamulenkillä starttaa !



Sellasia sekalaisia sepustuksia näin tiistai-iltaan ja vitsi miten mukava oli nähdä, että te siellä sankoin joukoin jo kävitte blogissa, vaikka niin kauan oli hiljaista

Jos joku haluaa mukaan tähän 66 päivän haasteeseen, ni ei muutaku tervetuloa. Tsempataan toisiamme ja ehkä potkitaan persiillekin jos siltä tuntuu.

Parin kuukauden päästä on elämä taas hallinnassa, edes jotenkuten





Nyt lähden tauluja pakkaamaan.

Ovat kaikki löytäneet uuden ihanan kodin

Heippatirallaa

Maarit


2 kommenttia:

  1. Sun taulut on niin ihania <3 Totta se on, että itseään joutuu komentelemaan, että alkaa tapahtua muutoksia.
    Uskon, että me molemmat saadaan muutoksia aikaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3...ja totta on että me pystytään vaikka mihin !

      Poista

Kommentti näytetään hetken kuluttua