maanantai 2. maaliskuuta 2020

Rutiinit kadoksissa


 Heeeei ystävät rakkaat, miten menee ?

Pitkäksi venähtäneen blogitauon aikana on kerennyt tapahtua vaikka mitä. 
Tärkeimmät: lapset on kasvaneet ja Onnia ei enää ole :c

Bogin ääreen paluusta olen haaveillut lukuisia kertoja ja haudannut haaveen lähes yhtä monta kertaa.

Olen myös huomannut sellasen asian, että mitä enemmän jotakin asiaa kelailee, sitä vaikeampaa sitä on toteuttaa, kun pitäisi vaan ottaa härkää sarvista ja alkaa naputella uutta postausta tulille.

Joten tässä mä nyt oon naputtelemassa uutta tekstiä

Samalla kaavalla jatketaan, mihin aikoinaan jäätiin. Sekalaisilla teksteillä, amatöörimäisillä kuvilla ilman hienoja kuvankäsittely ohjelmia, vain valoa ja kontrastia.

Elämänmakuisella meiningillä!

Ja se mikä sai tänne palaamaan on juurikin asia jonka laitoin otsikoksi tähän. Eli rutiinien puute. 

Nyt kun Onnia ei enää ole, ei ole myöskään mitään joka pakottaisi olemaan kotona, tai lähtemään lenkille.
 
Olen elänyt nuudeleilla ja mies syönyt viimeisen puolivuotta porkkanalaatikkoa ja lihapullia. En edes muista milloin olisin tehnyt meille kahdelle ihan oikeaa ruokaa, uuuuh !

Halusin työhuoneen, ja kuvittelin sillä saavani itselleni työajat, mutta enpä tajunnutkaan, että mun työt ei olekkaan työtä, vaan elämäntapa. ja koska kotona ei enää koirakaan odottanut niin vietin kaiken aikani siellä työhuoneessa

Viikonloppuna havahduin, että pitää ihmisellä olla muutakin elämää kuin maalisudin heiluttaminen ja siksipä olen nyt täällä.

Tietynlainen rutiini se on ollut tämäkin.

Aamulla kävin ekaa kertaa piiitkään aikaan lenkillä, ja vaikka tuntuu niin orvolta haahuilla tuolla ilman kaveria, niin kait siihenkin tottuu....

Kävin myös kaupassa ja ostin kaikkea muuta paitsi nuudeleita, porkkanalaatikkoa, enkä varsinkaan lihapullia :D

Joku on joskus sanonut, että 66 päivää ja uusi tapa on muuttunut rutiiniksi, hah !

Sitä tässä nyt sitten koetetaan. Saada vanhoista hyvistä tavoista taas jokapäiväistä rutiinia....Saas nähä kuin käy

 




 Mulla ei ole täällä kotona enää mitään mun töihin viittaavaa. Ei ainotakaan pensseliä, eikä mitään muutakaan. Onneksi täällä kuitenkin lyijykynä ja paperia


Näillä mennään seuraavat 66 päivää,  toivotaan parasta ja pelätään pahinta

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille !

10 kommenttia:

  1. Uuden rutiinin rakentaminen kyllä vie aikaa, ei ole helppoa totuttaa itseään uusiin juttuihin.

    Aurinkoa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostakin luin että se vie noin pari kuukautta ja jos vaan sitkeästi jatkaa niin saattaa onnistuakkin, hi

      Poista
  2. Kiva kun palasit blogin ääreen =) Ja kauniita kuvia olit taas julkaissut =) Postauksesi ovat aina olleet inspiroivia ja esteettisesti niin kauniita. Hyvää ja elämäniloista kevättä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos <3 Täällä ollaan ja koetetaan tänne päiväkirjamaisesti laittaa näitä elämäntaparemppajuttuja ylös, jospa sekin selkeyttäisi omaa päätä. Ei helppoa opetella kaikkea kivaa uudestaan, saattaa mennä tovi, vaan nythän mulla tosiaan nää 65 päivää aikaa.... Saas nähä kuin käy

      Poista
  3. Kiva oli kuulla sinusta pitkästä aikaa! Olen niin pahoillani Onnin vuoksi :(
    Kohti uutta...ainakin yritystä uudesta arjesta!
    Ihanaa maaliskuun alkua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Outi <3
      Ikävä on kova edelleen mutta eteenpäin on mentävä ja hei, tästähän se taas lähtee, hi

      Poista
  4. Ihanaa kun olet palannut, olen käynyt ahkerasti täällä tsekkailemassa josko olisi postaus tullut😄
    Osanottoni Onnin vuoksi❤😔

    VastaaPoista
  5. Osaanottoni Onnin pois menon takia...tiedän miltä tuntuu kun oma rakas karvainen kaveri ollut nyt melkein puoli vuotta pois eikä ikävä hellitä...
    -Anne

    VastaaPoista
  6. Olipa iloinen yllätys kun olit palannut blogiisi! Zemppiä haasteeseen!

    VastaaPoista

Kommentti näytetään hetken kuluttua