keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Risteilyllä

Tämän vuoden ensimmäinen tukholman risteily on nyt takanapäin

Lasten hiihtolomaksi suuniteltua ruotsin risteilyä ennen kerkesi porukan vahvuus vaihtua muutamaankin otteeseen tämän flunssa-aallon vuoksi

Ikävää kun lapset sairastuu juuri ennen kauan odotettua lomaa.

Siinä ei paljoa lohdutukseksi riitä, että pääset sitten ensi kerralla mukaan.

Laiha lohtu lapselle

No, jokatapauksessa lähdettiin vaikkakin puolet pienemmällä porukalla mitä oli alunperin suuniteltu ja yritettiin tehdä jäljellä olevien kesken mukava muumiristeily :)

Onnistuttiin vissiinkin ihan kohtalaisesti, tai ainakin lapsilla oli kuuleman mukaan ihan mukava reissu vaikka puolet kavareista puuttuikin

Ja tottakait minäkin sitten juuri siellä laivalla aloin kuumeilla, samoin Kaapo.

Buranaa vaan huiviin ja taas elämä hymyili muutaman tunnin, heh !!

Kaikki tehtiin mitä oli suuniteltukkin ja risteilystä jäi huonosta alusta huolimatta oikeen kiva fiilis :))



 Muumibingo 


 Laivalla esiintyi ihana TCT 
Poikabändi jota fanittivat äidit ja mummitkin :DDDD



Asianmukaiset varusteet pändikeikalle 

Korvasuojat päähän ja kiiltävä trinksu käteen ;)



 Nam, nam, suklaaputouksessa uitettuja mansikoita


 Tämä me tytöt opittiin siltä poikapändiltä :)


 Loppukevennys :

Nukuttiin neidin kanssa hytissä kahdestaan muiden hyttikavereiden tultua kipeiksi.

No, se autio hyttihän alkoi sitten tietenkin pelottaa yöllä ja nukuttiinkin täydet valot päällä ja ihmeteltiin yö myöhään saakka että, miksi tämä laiva tärisee ja, ja , ja pitää vaikka minkämoisia ääniä, huii :)

Kello viisi sitten havahduin pätkäunesta ja sammutin valot. Kello kuusi heräsi neiti pirteänä kuin peipponen.

Iloisena ja täynnä energia, jee uusi kokonainen päivä laivalla edess...

Hytissähän ei tunnetusti ole mitään tekemistä jos ei kerran nukuta, joten ei muuta, kun ylös vaan ja haahuilemaan pitkin aution laivan käytäviä.

Tulipahan nähtyä tukholman satama ja ruotsin saaristo kerrankin oikeen kunnolla, hih !

Kyllä taas tämän jälkeen osaa arvostaa pitkiä ja rauhallisia yöunia

Sitä vaan ihmettelen että missä noita pikkuisia "pika ladataan" öisin. Sen laturin ku löytäis...


Hiihtoloma jatkuu ja toivoa sopii että tämä flunssa tästä helpottaa.

Puolet hiihtolomasta on nimittäin vielä käyttämättä ja tämän huilipäivän jälkeen pitäisi suunitellusti alkaa uudet hulinat, sillä kaikki kullan-nuput saapuvat loppuviikoksi energisinä mummin iloksi ;D

Ei auta :) nenä tuulta päin, koira ulos ja maalailu hommiin hetkeksi, ja sitten vaan kauppaan täydentämään ruokavarastoja.

Hiihtoloma jatkuu onneksi ilmojen puolesta lauhoissa merkeissä

Mukavaa hiitolomaviikkoa kaikille <3

Maarit


9 kommenttia:

  1. Voi ei... sielläkin flunssa seurana, itse sain maanantain olla terveenä ja nyt sit kipeenä soffan pohjalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, flunssa se löysi sitte tännekin ja kaataa porukkaa..isoa ja pientä. Nou hätä myrkynkeittäjä on tarkkana ja haisee valkosipulille, ha ! Jos myrkky ei tehoa niin Buranaa sitten vaan ja hunajateetä. Onneksi tämä lentsu ei kuitenkaan ole kovin pitkäikäinen mutta tiettävästi tämän vanavedessä kulkee noro virus ja se on sanan varsinaisessa merkityksessä Pas...a tauti se ;))

      Poista
  2. Sä olet kyllä taatusti maailman ihanin mummi, kun vietät niin paljon aikaa lastenlasten kanssa ja viet niitä sinne ja tänne, retkille ja reissuille!! Kuulostaa aina niin ihanilta noi jutut, ja huhhuh, flunssaisenakin vaan jaksat puuhastella ison lauman kanssa, ihailtavaa! Toivottavasti paranet pian, mukavaa "loman" jatkoa sinne! (luulen, että ton loman jälkeen vasta oletkin loman tarpeessa, heh heh!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kauniisti sanottu ;)
      Totuus kuitenkin on siihen jaksamiseen se että, olen vielä niin nuori että voisin periaatteessa olla näiden pikkuisten äiti ikäni puolesta. Aikaisin kun alottaa niin aikaisin saa nauttia sitten seuraavasta " satsista " ;)
      Tärkeintä ja ainoa pysyvä asiahan tässä tuulisessa elämässä on juurikin omat lapset ja ihanana bonuksena pikkuiset lapsenlapset. Sain kaikki omat 4 lastani aika nuorena ja kaksikymppisenä mulla olikin jo koko poppoo koossa. Siinä sitten ihmettelin että mitäs näiden kanssa nyt sitten kuuluu tehdä ??
      Kipuiltiin mun nuoruus läpi porukalla ja hitsauduttiin yhteen aika tiiviiksi yhteisöksi minä, 4 lasta ja koira ;))
      Nyt siitä on jo rutkasti aikaa mutta hyvä porukka kantaa edelleen ja nyt tietty lahjana olen saanut noi kaikki 6 mummin murua jotka on kyllä ihan parasta mitä olla voi
      Onneksi asutaan kaikki suhteellisen lähellä toisiamme
      Se että tämän loman jälkeen olen loman tarpeessa on kyllä NIIN totta
      Kiitos vielä mieltä lämmittävästä kommentista <3

      Poista
    2. Olispas kiva kuulla lisää tuosta sinun nuoruudesta! Siis mitä, olet ollu 20v kun sulla on ollut neljä lasta? Melkoinen saavutus, vau!! Utelias kun olen, niin kysyn, että olitko siis yh? (sen käsityksen ainakin tuosta vastauksestasi saa)

      Minusta on tosi ihanaa, kun sulla/teillä on niin läheiset välit lasten kanssa, mä en jotenkaan osaa ollenkaan kuvitella, että mun lapset olis tuolla lailla aikuisina sitten suurella joukolla koolla täällä meillä. Vieläpä kaikki hyvällä mielellä ja sovussa... Mä oon aina haaveillu esimerkiksi isoista perhejouluista koko suuren porukan kesken... jotenkin vaan en koe olevani ollenkaan mitenkään rakastettu äiti ja ajattelen, että ennemminkin lapset haluaa vaan mahdollisimman pitkälle sit kun täältä lähtevät. No onneksi toi esikoinen ja hänen ihana pikkuinen tytär (ja on siellä isä-ihminenkin) asuvat lähellä ja käyvät usein. Ja olihan ne meillä joulunakin, että ehkä sitten joskus, kun muillakin on perheet, meilläkin on joskus isoja kokoontumisia... Toivon myös kovasti, että tuo lapsenlapsi tykkäis sit aikanaan olla mummolassa paljon, mä jo mietin miten vien sen sitten metsään kävelylle, leivotaan yhdessä yms. ♥

      Poista
    3. Heh, uteliaisuus ei haittaa.
      Ei siinä nuorena lastensaamisessa ollut mitään ihmeellistä, tai ei ainakaan mun mielestä ;) olin kuitenkin jo täysi-ikäinen eli 18v kun esikoinen syntyi ja seuraavan syntyessä 19 v. Viimeiset eli kaksoset syntyivät sen verran etuajassa että olin vielä muutaman päivän 20v. Enkä toki silloin ollut yksin. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin tiet erosivat ja sitten oltiin viidestään. En kuitenkaan koskaan ajatellut vaikka tuommoinen lauma oli aina mukana, että olisin jäänyt jostakin paitsi tai, että en olisi päässyt jonnekin lasten takia. Muistan päivän kun täytin 30 ja istuin bussissa tulossa Leviltä lasten kanssa laskettelemasta. Silloin mietin että siinä ne villinä juoksee pitkin linja-auton käytäviä ja mua ei haittaa pätkän vertaa sillä tämä on niin mun näköinen elämä :)). Kaikkeen tottuu ja kun en koskaan muunlaisesta elämästä ole tiennyt niin en sellasta ole osannut kaivatakaan.
      Uskon että kun aikaa kuluu ja kaikille suinkin lapsille siunaantuu perhettä niin kummasti muuttuu mieli omasta äidistä. Olihan meilläkin teininä murheita jos vaikka minkämoista ja onhan niitä vieläkin aina välillä mutta silloinkin vain asiat riitelevät, ei ihmiset.
      Ehkä boheemi hetkessä eläminen on silloin joskus ollut mielenrauhan pelastus, heh

      Poista
    4. Vaude mikä tarina sulla onkin takana!! Oot kyllä melkoinen mimmi ollu kun tossa ajassa olet tekaissu tuollaisen katraan! Ja sit selvinny yksin koko revohkan kanssa. Nostan hattua!! Luulenpa hyvinkin että rentoa asennetta se on tosiaankin vaatinut. Joka tapauksessa hienosti olet aikanaan homman hoitanu ja nyt saat nauttia työn tuloksista!

      Kiva kun kerroit tarinasi!

      Poista
  3. Tukholman risteilyt oli aina niin kivoja, kun tytöt oli pieniä. Kyllä me niillä vielä käydään, mutta meno on nyt toisenlaista. Harmi, että flunssa isiki porukkaan:(
    Se on totta, että risteilyn jälkeen on aivan poikki ja tarttee lomaa:)

    VastaaPoista
  4. Voi kun ikävää noi sairastelut juuri kun pitäisi tehdä jotain kivaa. Toivottavasti kuitenkin oli kiva reissu.

    VastaaPoista

Kommentti näytetään hetken kuluttua