Mites se viikko sujui..

Tämä viikko on mennyt kivasti, on ollut ihana palata taas ns. normiarkeen ja rutiineihin.

Viimeajat on olleet aika sekavia, joten tämä normeilu tuntuu niiiin ihanalta.

Uusi vhh. ruokavalio on pitänyt ja turvotukset on saaneet kyytiä. Kertaakaan en ole sortunut ja kilojakin tippunut muutama

Viikonloppu edessä ja pää tuntuu olevan taas kutakuinkin kasassa.

Kaikkea kivaa puuhailua olis taas tiedossa.
Huomenna mennään remppaamaan yhtä asuntoa, tai minä en remppaa, hion ja maalaan vain.
 Mukavia  hommia kumpainenkin, tykkään !
 Ja jos oikeen alkaa ketuttaa moinen tikkailla taiteilu niin ainahan sen voi ottaa kunnon jumpan kannalta. Pitää muuten tosissaan alkaa tehdä enemmän tuon liikunnan suhteen, kun noita kiloja näemmä alkaa tippua, ni ettei korvaannu lihakset jollakin muulla, hi

Sunnuntaina otetaan iisimmin, nukutaan normaalia pidempään, paitsi että tään uuden ruokavalion myötä  mun unentarve on pienentynyt entisestään, silti ei väsytä päivällä pätkääkään.

 Ihminen tosiaan on sitä mitä hän syö

Sunnuntaina mennään naistenpäivän kunniaksi kuuntelemaan Jarkko Aholaa tuohon omalle kylälle. Odotan aika innolla, nimittäin tykkään toooodella paljon Jarkko Aholan joululauluista ja luulisin että kaikesta muustakin tuotannosta... 

...Pikkasen näemmä ajatus edelleen pomppii, mutta jos vielä sananen tään päivän ruuasta

Mikähän se oliskaan parempi tapa aloittaa viikonloppu kun syödä aamupalaksi herkkuhamppari.
Eikä mikä tahansa hamppari vaan oikeestaan täysin hiilariton sellainen.

Minuuttisämpylä mikrossa ( 1 muna, 1/2dl mantelijauhoa, 1/2tl leivinjauhoa, ripaus suolaa ja mikroon 1 min ), pekonia, kesäkurpitsaa ja tomaattia.

Isoa siitä ei tullut mutta nälkäiseksi en jäänyt

Ja tottakai perjantaikimppu kaupasta ! 

Viikonloppuruuaksi

 jauhelihagratinia.

Jauheliha, kukkakaali, parsakaali, maustettu tuorejuusto, kerma, fetaa, mausteita ja juustoraastetta pintaan.

Tein myös ison salaatin tuon kylkiäiseksi. 

Eiköhän me kaksi tuolla pärjätä !

 Tämä ilta otetaan rennosti löhöten sohvalla upean kirjan kera.

Valon antajat on Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen upea teos.

Kiitä unelmasi todeksi !

Kiitollisuus on nääs avain onneen !

  Näin mä uskon...

 Nyt vedän vapaavaihteen päälle ja toivottelen teille mielettömän ihanat viikonloput 

Maarit

Meille tuli talvi !

Tai, ainakin hetkeksi...

Nyt kun katson ikkunasta niin oikeestaan kaikki lumi on lähtenyt ja jäljellä vain märkää loskaa.

Onneksi tuli eilen luvattua itselleen että päivä alkaa aamulenkillä, sillä muuten tuskin olisin laittanut nenääni ulos ovesta.

Ilma näytti sisältä katsottuna paljon pahemmalta, kuin mitä se todellisuudessa olikaan. Kunnon varusteet päälle ja luonnon omaa kasvohoitoa hakemaan.

Kaikkialla niin kaunista kun lumi vihdoin peitti kaiken ruman. Nautin kyllä täysillä !

Kauppaankin ajoin kiertotietä että pääsin ihastelemaan näitä Kauttuan Ruukinpuiston maisemia

Kun on kauan tuulessa ja tuiskussa, niin mikään ei voita lämmintä keittoa, joka valmistuu hetkessä. Chilillä maustettua tomaattikeittoa. Bon Apetit. Herkullista ja helppoa

Freesaa 1 sipuli oliiviöljyssä ja lisää mutti tomaattimurska ja liraus kanalientä. Mausta suolalla, chilillä, pippurirouheella ja basilikalla ja jos vielä sattuu jääkaapissa olemaan mozzarellajuustoa, niin sitä ja tuoreita basilikan lehtiä päälle.

Aijai miten hyvää. 

Ja chilihän lämmittää ihanasti myös sisältäpäin

Mun ystävä muuten ehdoitti mulle tähän suolaturvotukseen hetkellisesti vhh ruokia.
Poistaa kuulemma nesteitä tehokkaasti. Mikäpä siinä. Näin kun muutoksen edessä muutenkin ollaan, ni pitäähän sitä ainakin kokeilla.

Ensimmäinen koetinkivi tuli kyllä samantien....

Keittojen kanssa kuuluu syödä leipää, eikö ?

Tämä yhdenhengen lähes hiilariton sämpylä on helppo tehdä mikrossa.

Laitoin siis munan pieneen kulhoon ja sekoitin haarukalla sekaan 0,5 dl mantelijauhoja, 1/4 tl leivinjauhoa ja ripaus suolaa. Mikroon minuutiksi täydellä teholla ja sämpylä valmis. halkaisin sämpylä ja paahdoin puolikkaat vielä leivänpaahtimessa että pinnasta tuli rapsakka, nam !

Varmasti tämä tulee olemaan monen aamun pelastaja  

 

Lounaaksi söin eilistä kanaa ja wokkivihanneksia

Olen nykyään yhden " oman " murun ns. toimintaterapeutti.

Ihan huikea pesti-

Kolme kertaa kuukaudessa tehdään kaikkea kivaa ( toki muutenkin tehdään, mutta nämä kerrat on ihan virallisia ja vain meille kahdelle ) Kuukaudessa pyritään käymään, kerran uimassa, kerran leffassa ja kerran tehdään ruokaa tai leivotaan.

Tänää oli leivontapäivä ja poikkeuksellisesti leivottiin Pepin kotona. Näin kaikki muutkin saivat nauttia terapiapäivän tuotoksista. Peppi loihti sellaisen kääretortun, että siinähän ne hiilarit viimeistään paukkui....Tosin otin vain pikkuruisen palasen....

Yksi flunssapotilaskin jaksoi hiukan herkutella ;)

 

Kaikenkaikkiaan huikeen kiva päivä

 66/3

 ***

Meillä muuten purettiin olkkarista yksi seinä ja nyt olen ihan hukassa tuon uuden kauniin, mutta niin tumman seinän kanssa. Jotakin kivaa siihen pitäisi keksiä, mutta mitä ?

Toi mun yksi ja ainoa elossa oleva peikonlehti on tänään saanut kyytiä 

Se on ollut seinän täällä ja tuolla puolella, eikä paikkaa tunnu löytyvän ;D

Huomenna jatkuu....

Nyt tämä alkais pikkuhiljaa lahustaa suihkun kautta petiin.

Huomenna aikainen herätys 

Viettäkäähän te muut oikeen leppoisaa iltaa 

Maarit

Siitä se lähtee

heippa taas  !

Tänään on siis toinen päivä takana tätä eilen alkanutta elämäntaparemppaa. Aikamoiset nuudeli/suola vieroitukset on kyllä tänään ollut.

Ajatelkaa, että joku voi ihan oikeesti tulla riippuvaiseksi kananuudeleleista, hi !

No, mutta nyt siis nuudelit on heitetty roskakoppaan ikiajoiksi, eikä niistä enää sen enempää. Nythän tässä koetetaan saada takaisin asiat jotka ennen oli jokapäiväistä hyvinvointia.

Aikaa 65 päivää.

Mulla muuten kaiken muun lisäksi vielä unirytmikin sekaisin. Nukkuisin päivät ja valvoisin yöt, ja eihän se nyt semmonen passaa

 Joten siihenkin oli tultava muutos. Eipä muuta kuin Smoothien tekoon seitsemältä aamulla. Heräsin kyllä jo kuudelta, mutta ensimmäinen tunti meni seiniä pitkin haahuillessa.

Uuuups ja kuinkas sitten kävikään ??

Tuon terät sanoivat sopimuksen irti jo heti toisena päivänä.

Onneksi ne olikin vain kiertyneet auki jäisistä mansikoista johtuvan tärinän vuoksi.

Joten pesin sotkun ja alusta koko homma

Tuossa smoothiessa :

Banaani

mansikoita

mantelimaitoa

1rkl oliiviöljyä

1rkl heraproteiinijauhoa

kanelia ja sitruunaa

Työhuoneelle otin eväät mukaan. Eilistä lohta ja salaattia. Jos vaan muistaisi syödä tarpeeksi usein niin silloinhan jää se napostelukin pois. Mulla ei kyllä koskaan ollut ne napostelut ongelmana, vaan se että unohdin syödä kokonaan

Työhuoneella maalailin aikani ja kävin välillä Turussa viemässä lisää kortteja Aitoihin ( kuuden naisen myymälä Turussa ),  ja normisti tuossa vaiheessa olisin unohtanut ajankulun, vaan nytpä laitoinkin kellon soimaan kun kotiinlähdön aika koittaa.

Ne on just niitä tärkeitä juttuja ne työajatkin, hi !

On se kyllä koomista että itseään pitää määräillä ja komentaa kuin pikkulasta.

Pakko näemmä jos meinaa vielä saada tästä elämästä jotakin tolkkua tään kaaoksen sijaan

Kotio TAAS kaupan kautta, se on muuten yksi asia jonka otan ohjelmaan ensi viikolla, nimittäin viikon ruokalistan suunittelun ja sen, ettei kaupassa tarvii ravata joka päivä, vaan kerta viikossa saa riittää. Tänään esim. unohtui persillija. Ois muuten ollut aika hyvää tuon ruuan kanssa mutta ihan periaatteestakaan en lähtenyt sitä enää hakemaan.

Ruuaksi, kukkoa viinissä. Cog au vin

Vaikkakin ihan kanasta tein.

Helppo ruoka. Hautuu uunissa yksinään ja sillä aikaa voi lähteä vaikka hetkeksi ulos.

Jep, se onkin mulla se kinkkisin uudelleen opittava juttu.
Minä, entinen metsäläinen, en ole käynyt metsässä kunnolla oikeestaan kertaakaan sen jälkeen kun koiraa ei enää ole. Ensin ahdisti ne tutut polut joissa 10.v yhdessä kuljettiin, ja sen jälkeen taisi vaan tulla laiskuus. On sekin kumma juttu, että miten nopeasti voi jonkun asian unohtaa, kuten nyt sen, että miten mahtava olo tulee ulkona ollessa !

Voe elämän kevät....niinpä ! Se on nyt !

Kanan kaveriksi keitin riisin puutteessa cuccusia ja hyvää oli sekin 

.....Ja hei, sain itseni tänään jo uloskin. Kävin kuvailemassa rannalla ja vaikka oli kylmä tuuli, ni voi että miten se freesasi oloa

Vaikka mulla ei ole enää koiraa, eikä tulekkaan,  jos mieheltä kysytään. Siitä huolimatta mulla on nyt nämä 65 päivää aikaa tässä opetella lenkkeilyä ihan vaan yksikseen.

Aamulenkillä starttaa !

Sellasia sekalaisia sepustuksia näin tiistai-iltaan ja vitsi miten mukava oli nähdä, että te siellä sankoin joukoin jo kävitte blogissa, vaikka niin kauan oli hiljaista

Jos joku haluaa mukaan tähän 66 päivän haasteeseen, ni ei muutaku tervetuloa. Tsempataan toisiamme ja ehkä potkitaan persiillekin jos siltä tuntuu.

Parin kuukauden päästä on elämä taas hallinnassa, edes jotenkuten

Nyt lähden tauluja pakkaamaan.

Ovat kaikki löytäneet uuden ihanan kodin

Heippatirallaa

Maarit

Rutiinit kadoksissa

 Heeeei ystävät rakkaat, miten menee ?

Pitkäksi venähtäneen blogitauon aikana on kerennyt tapahtua vaikka mitä. 
Tärkeimmät: lapset on kasvaneet ja Onnia ei enää ole :c

Bogin ääreen paluusta olen haaveillut lukuisia kertoja ja haudannut haaveen lähes yhtä monta kertaa.

Olen myös huomannut sellasen asian, että mitä enemmän jotakin asiaa kelailee, sitä vaikeampaa sitä on toteuttaa, kun pitäisi vaan ottaa härkää sarvista ja alkaa naputella uutta postausta tulille.

Joten tässä mä nyt oon naputtelemassa uutta tekstiä

Samalla kaavalla jatketaan, mihin aikoinaan jäätiin. Sekalaisilla teksteillä, amatöörimäisillä kuvilla ilman hienoja kuvankäsittely ohjelmia, vain valoa ja kontrastia.

Elämänmakuisella meiningillä!

 

Ja se mikä sai tänne palaamaan on juurikin asia jonka laitoin otsikoksi tähän. Eli rutiinien puute. 

Nyt kun Onnia ei enää ole, ei ole myöskään mitään joka pakottaisi olemaan kotona, tai lähtemään lenkille.

 

Olen elänyt nuudeleilla ja mies syönyt viimeisen puolivuotta porkkanalaatikkoa ja lihapullia. En edes muista milloin olisin tehnyt meille kahdelle ihan oikeaa ruokaa, uuuuh !

Halusin työhuoneen, ja kuvittelin sillä saavani itselleni työajat, mutta enpä tajunnutkaan, että mun työt ei olekkaan työtä, vaan elämäntapa. ja koska kotona ei enää koirakaan odottanut niin vietin kaiken aikani siellä työhuoneessa

Viikonloppuna havahduin, että pitää ihmisellä olla muutakin elämää kuin maalisudin heiluttaminen ja siksipä olen nyt täällä.

Tietynlainen rutiini se on ollut tämäkin.

Aamulla kävin ekaa kertaa piiitkään aikaan lenkillä, ja vaikka tuntuu niin orvolta haahuilla tuolla ilman kaveria, niin kait siihenkin tottuu....

Kävin myös kaupassa ja ostin kaikkea muuta paitsi nuudeleita, porkkanalaatikkoa, enkä varsinkaan lihapullia :D

Joku on joskus sanonut, että 66 päivää ja uusi tapa on muuttunut rutiiniksi, hah !

Sitä tässä nyt sitten koetetaan. Saada vanhoista hyvistä tavoista taas jokapäiväistä rutiinia....Saas nähä kuin käy

 

 Mulla ei ole täällä kotona enää mitään mun töihin viittaavaa. Ei ainotakaan pensseliä, eikä mitään muutakaan. Onneksi täällä kuitenkin lyijykynä ja paperia

Näillä mennään seuraavat 66 päivää,  toivotaan parasta ja pelätään pahinta

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille !