Joko se viikko meni

Uuuh, kuka voisi ajan seisauttaa....

Tuntuu että aina on perjantai

Mun akvarelleissa taas vastaavasti on ikuinen sunnuntai..

Ei huolta huomisesta eikä kiirettä minnekkään 

Valitettavasti omassa arjessa se ei aina mene niin 

 Tuntuu ettei kerkee puoliakaan siitä mitä maanantaina suunitteli tekevänsä

Huushollikin saa siitä oman osansa...:)

 Olen saanut työhuoneeni taas vaihteeksi siihen kuntoon 

ettei siellä mahdu enää työskentelemään 

No, mihinkäs sitä emäntä sitten helpoimmin vehkeensä virittelis, kuin keittiöön 

Siis apua mitä touhua, heh ! 

Jonkun pitäis potkasta mua persiille että saisin työhuoneen raivattua 

No, siivoon sen ehkä ensi viikolla jos jää aikaa..

Oikeestaanhan tässä kaiken keskellä on oikeenkin kiva työskennellä

Sitä on lähellä kaikkea, näkee joka puolelle ja

ruoka hommelitkin hoituu siinä samalla :D 

Pitää vaan varoa kuumia levyjä tossa takana :=)

Kuumista levyista ja maalauksista

tuli mieleen yksi hauska juttu, joka tapahtu vuosia sitten...

Maalasin Tiina siskolleni taulua joululahjaksi

Taulu oli niin iso, että sen tekovaiheessa, kokonaisuuden hahmottaakseen,
sitä piti mennä katsomaan kauempaa

 En vielä tänä päivänäkään tiedä, että miksi sitä piti katsoa myös kynttilän valossa 

No, jostakin syystä olin keksinyt että kynttilän liekin pitää siinä pinnassa lepattaa.

Niinpä sitten viritin taulun lattialle ja siihen eteen kynttilän.

Koska taulua tosiaan piti mennä kauempaa katsomaan niin

käänsin siinä sitte selkäni sille viritykselle hetkeksi aikaa ja kävelin kauemmas

No, jokainen varmaan arvaa että päästyäni tiirailu etäisyydelle taulusta

 oli se kaatunut kynttilän päälle ja alkanut palaa. 

Kerkesin viime hetkellä pelastaa sen ja onneksi sen pintaan tuli vain pieniä vaurioita jotka sain helposti korjattua

Taulu päätyi pukinkonttiin ajallaan..

Vielä siinä taulussa oli yksi muukin omituisuus

Taulu esitti naista joka soitti flyygeliä

Ovelasti annoin sen nimeksi siis flyygeli ( mitä mielikuvitusta :)

Silloin halusin että taulun nimi lukee suurella siinä etupuolella oikeessa alakulmassa

ollen osa maalausta

No, illalla kun lahjat avattiin ja tämä kyseinen kovan onnen taulu sieltä kääröistä paljastui...

Alkoi porukka hihitellä sen nimelle 

Minä siinä sitte että, mikäs ihmellinen nimi tuo nyt on ?

Luin ääneen sen monta kertaa muiden pyynnöstä

enkä huomannut siinä mitään ihmeellistä kunnes joku sanoi että siinä lukee fyykeri

Vasta kun joku sanoi mitä siinä luki niin vasta silloin aivot lukivat sen oikein

   Saatiin kyllä makeet naurut

Silmät näkee mitä luulee näkevänsä ja lukihäiriö on vissiin sukuvika:)

Ei maar...

Kai se on alettava siivota kamoja tuolta keittiöstä 

ja vissiin pitäis pikkasen muutenki täällä siivoilla viikonlopun kunniaksi. 

Ihanaa ja reipasta viikonloppua kaikille

Maarit