Kässäkerho ja vallattu keittiön pöytä

Mitä isot edellä sitä pienet perässä....käsitöitä..

Meillä alkoi taas kässäkerho.

Mummin ja Pepin yhteinen. Silloin tehdään käsitöitä, yleensä.., vaan saatetaanpa istua kylvyssäkin koko aika. Aina tilaanteen mukaan.

Eilen  opeteltiin kutomaan Pepin toiveesta, uuh, kylläpä on vaikeeta opettaa kutomista toiselle kun koko ajan pitää laittaa kutimet omaan käteen tarkistaakseen, että mistä niiden lankojen sitte oikeen pitäis mennä, he

Neiti oli valinnut  koulussa puutöitä ja näinollen kutomahommelit siirtyivät  joulun jälkeiseen aikaan
Nyt kuitenkin yhtäkkiä alkoikin kudotuttaa oikeen todenteolla. No, sitä vartenhan kässis on, että opetellaan käsitöitä, hiihaa !

Kaikesta huomaa, että neidistä on käsityöläinen tulossa. Käsillä tekemisen tarve on vahva. oli kyse sitten kutomisesta, askartelusta, piirtämisestä tai mistä muusta käsityöstä tahansa niin kaikkea on väsättävä kaiken aikaa lähes pakonomaisesti.

Näen kyllä niiiin itseni tuossa. Niin kauas kuin muistan, olen aina, joko ommellut, virkannut, kutonut, maalannut, tai tuunaillut muuten vaan. Aina, ja lähes kokoajan:)

Syksyn edetessä on omat työt taas valuneet pitkin huushollia. Keittiönpöytä on vallattu, samoin on vallattu kaikki keittiön tasot joihin voi laskea töitään kuivumaan

Samalla pöydällä syödään, maalataan, kudotaan ja mieskin vielä hoitaa työasioitaan siinä. Mihin me oikeastaan muuta taloa edes tarvitaan, hah

Käsitöiden tekeminen, ja käsillä tekeminen yleensäkkin on mukavaa puuhaa ja hyvässä seurassa tottakait vielä monin verroin mukavampaa, eikö..

Päivän edetessä iltaa kohti vaihtuu sekä maalaukset että työkaverit :)

Kiirettä pukkaa mutta onneksi kiire tulee asioista joita on mukava tehdä ja siinä tehdessä ei ajankulua oikeastaan edes huomaa, ja jos ehtii muutaman tunnin yössä nukkua niin se riittää kun on niiin paljon
mukavaa tekemistä

Viikonloppuna voi sitten rauhoittua työn äärellä... Messuilla :) Seinäjoen kädentaidotmessuilla

Ja sitten metsän kautta takaisin sorvin ääreen 

Maarit